Aurinko ei todellakaan tänne enää loista
Eikä aallot tosiaankaan rantaan lyö
Sun numerosi tänään almanakastani poistan
Etten soita sulle enää joka yö
Valehtelisin, jos väittäisin mun öisin nukkuvan
Kun en muutakaan oo vielä keksinyt, vain kattoon tuijotan
Viidestoista päivä ilman sua
Ja kaljaa
Sen pitäis helpottaa, en mä menis vannomaan
Ei jäljellä oo paljon ilman sua
Ja kaljaa
Ehkä se helpottaa, mut en menis vannomaan
Linnut eivät todellakaan täällä enää laula
Eikä taivaalla ees tähtösiä näy
Mun korvissani kaikuu enää osastoni aula
Hartain toiveeni on ettei kukaan käy
Liiottelisin, jos väittäisin mun päivin valvovan
Kun en muutakaan oo vielä keksinyt vain kattoon tujotan
Viidestoista päivä ilman sua
Ja kaljaa
Sen pitäis helpottaa, en mä menis vannomaan
Ei jäljellä oo paljon ilman sua
Ja kaljaa
Ehkä se helpottaa, mut en menis vannomaan
Mun sydämeni kohta varmaan sykkimästä lakkaa
Koht ei silmätkään enää itkeäkään voi
Sun hammasharjan tänään kyllä roskakoriin nakkaan
Enää kertaakan my only one ei soi
Valehtelisin, jos väittäisin mun öisin nukkuvan
Silti painajaisen päivisinkin vain ootan loppuvan
Viidestoista päivä ilman sua
Ja kaljaa
Sen pitäis helpottaa, en mä menis vannomaan
Ei jäljellä oo paljon ilman sua
Ja kaljaa
Ehkä se helpottaa, mut en menis vannomaan
