Intialainen enneuni

Mä herään keskel yötä Intiassa Mä näin unta, ja se on nopee, pakko parsii kasaan Ku nyt se on vielä palasina alitajunnassa Ja jos se katoo, sitä ei oo olemassakaan Mä olin tullu siin unes käymään Suomes Mul on ikävä kotii ja niin ikävä sun luokses Teen mitä vaan vuokses, ei oo nähty pitkää aikaan Ja kun puhelin ei toimi, mä käytän unen taikaa Mä sanon, "Mä tiedän, et tää on unta, kato vaikka" Aloin ottaa pois mun paitaa, ku unessa se ei haittaa Me oltii ilman vaatteita keskel katuu Mä pakenin satuun, ku tää todellisuus sattuu Mä lensin ilmaan, et sä tajuisit varmasti Et tää ei oo todellista, vaik itelleni varmaan Koitin selitellä, et mun mieli palaa Intiaan asti Aamuun, jossa tääki perustuu kai karmaan Mä suutelin sua, kun me seisottiin alasti Aleksanterinkadul Mut sä suutelit mua jotenki paljo vähemmä rakastavasti Vaik Dharamsalasta asti olin tullu sun luo Mä kysyin, "Etsä enää tykkää tosta?" Sä vastasit, et, "Tykkään", mut se ei ollu totta Mä tunsin sun eleet paremmi ku kukaan koskaa Ja hyvästelin sut, koska tunsin, et mä herään kohta Ja siin mä makasin, takas Delhissä Otin silmät sikkuras kännykän penkiltä Ekaa kertaa viikkoihin on palkkei kentissä Ja mä tekstaan, et, "Ootsä viel ees hengissä?" Sä vastaat, "Meiän pitää puhuu tosiaan Mut kasvotusten, sitku sä tuut sieltä kotiin taas" Mitä toi tarkottaa? Mä säikähdin tosissaan Mun sydän hakkaa hulluna, vaik se on kai jo osissa En mä voi venaa, päästä mut pälkähästä Onks tää nyt se, et haluut mut pois sun elämästä? Mä odotan, odotan, odotan onneton Ja sä vastaat vaan lyhyesti, "On" Likasel lakanalla kaukana kaikesta Tähä ei voi jäädä, mut palaaminen on vaikeeta Pysähty riksat ja lehmät ja muut Vaik takas tulisin, en takas tuu Likasel lakanalla kaukana kaikesta Tähä ei voi jäädä, mut palaaminen on vaikeeta Se mistä lähin, sitä ei oo enää Sama maa, muttei venaamassa ketää Mä en tiedä selviinks mä himaa Intiasta Oon kestäny kaiken tän paskan aamukammasta Piikkei repimäl, on kiire takas sylii Mut tää meni iha yli, en ymmärrä sua hyvi Ollaa selviytyjä-tyyppei, ei selvittäjä-tyyppei Ja ehkä me ei vaa onnistuttu selvittää niit yhtei Jotka paino ja paisu, mut ennen ku lähdet Kerro, näitkö Saharas maailman kirkkaimmat tähdet? Kerro mitä kävi, moikkaa mua mun unessani Me ei puhuttu sanaakaa mun takasi tullessani Eikä puhuttakaa varmaa enää koskaa Joskus jotain kaunista voi hautautua roskan alle Ja kai sä muistelet mua silti iha hyvällä Sisimmässä syvällä, en oo sust aina jyvällä Ja millo minneki tie tää kulkee Nii takas voi palata aina ku vaa silmät sulkee Likasel lakanalla kaukana kaikesta Avaa mun silmät, ehkä ihan aiheesta Riksat jatko taas pärinää Vaik maapallo pysähty, se ei kadottanu väriään