Kuuna päivänä

Ympyrä sulkeutuu Illan vika biisi Pyhi anna mennä (Kauneus on katoavaista, onnen tunne täysin satunnaista) (Vapauden tunteel ne ruokkii alamaista, mut jotenkin sen jakautuminen on hajanaista) Polkupyörästäni kumit on löystyneet Työläst on työntää mut tilit on köyhtyneet Pakko jatkaa polkemista Kuuna päivänä en sauvakävele ulos mun korsetista Valtio vei tulot, mut mä voin lähtee ulos juoksemaa millon vaa Otan pois niiden luulot Yhen miehen marssi suppressioo vastaa Miks paikallises lokaali Jonna kasvattaa lastaan? Vastaan tulee bussilasti matkal Selloo Kuskil on tuskin rahaa ja aikaa ees kelloo Tunnen sen tuskan, kannan empatiaa lihassani Kokeile mun pulssi, mul on sydän aina hihassani Koitan muuttaa maailmaa hiekanmuru kerrallaan Koska mun maailmas on asiat taas rempallaan Ei mun voimat voi riittää siihen Älä säikähdä, ei tää paikka tuu muuttuu kuuna päivänä Me emme muutu, emme muutu kuuna päivänä Mä luulin et mä muutuin mut en muuttunu häivääkää Talvipuutarhasta paan lasit paskaks Ei onni voi voittaa ku näkee mitä sil on vastas En hymyile tosissaan, en sisälläni naura Ennen terve lapsi, sisälläni on nyt hauras Taas puskasta runoni nää kumpuu Kuuna päivänä en tanssi tähän rumpuun Ne anto mulle elämän, ne voi sen myös viedä Jos et tiedä vielä, ei oo mitää, mitä ne ei tiedä Vaik ne antaa meille huumeita, ne polttaa ne pois Sitten ne myi joka gramman jonka poistitte Ne "muut" niille oon vaa kaasuu Ei niistä kukaa ees huomaa Mikko-raasuu Poika pilvien alta, ne lyö salamalla lastaan Mul on vainottu olo ja aina samal lailla vastaan Mun naamataulu on kyllästyny raameihin On kyllästyny piparkakkumuottihaaveisiin Miehen malleille, ei palleja tallella En nää puutteen puutettakaa Jannella Miehekkyys on sitä, mitä me miehet ollaa Jos sä oot semmone ku ne haluu et me ollaa, sä oot nolla Mut kuuna päivänä ei muutu nää paineet Oman maailman ovet avaa ain vaa kovemmat aineet Me emme muutu, emme muutu kuuna päivänä Mä luulin et mä muutuin mut en muuttunu häivääkää Talvipuutarhasta paan lasit paskaks Ei onni voi voittaa ku näkee mitä sil on vastas En hymyile tosissaan, en sisälläni naura Ennen terve lapsi, sisälläni on nyt hauras Taas puskasta runoni nää kumpuu Kuuna päivänä en tanssi tähän rumpuun (Kauneus on katoavaista, onnen tunne täysin satunnaista) (Vapauden tunteel ne ruokkii alamaista, mut jotenkin sen jakautuminen on hajanaista) Seo Pyhimys, bitches!