Helsinkii

Olipa kerran ei niin kauan sit, Paikka jota sanottiin helsingiks. Ajat oli hyvät, ihmiset rehki, Kuuliaisen lakii noudatettiin. Leipää pöytään mun työ tuo taas, Lapset korkeelle kouluttaa. Oli yks poika koulussa, Alko toinen seura houkuttaa. 'Sinä ja minä, tehään viel rahaa, Ryöstämäl lapset, lyömällä naamaan.' Myöhemmin rautatie asemalla, Poika aiheuttaa vielä traumoja. Pummi röökii, pummi viel toisen, Näki sen, joka pärjäis heikoiten, Otti kii löi kasvoihin, Pisti sen rahat omiin taskuihin. Rahat meni, ryöstöjä kerty, Poikaki muuttu, se täytti jo nelkyt, Varkait kaidalle polulle livahti, Systeemi kuntoutti sen mitä vihasit. Pieni poika, aikoinaan, Nyt siitä lauletaan osana helsinkii. Yhdessä selvittiin, ja tarina jäi elää tähä kaupunkii. Refrain: Se oli vaa Helsinkii. Ainoastaa Helsinkii. Vaikkei oo enää kaupungista kii, Voit painaa vaa entterii ja lähteä ties minne, Otetaan lasillinen Helsingille! Ja takasi Helsinkii, Ensinnäkii, täällä me telmittii. Muistan sen, ku eilisen, Olit kaveri, isobroidis heitti Kauppakulmilla kadulla isompii poikii ympärillään. Opettamas tekee vaikka mitä, Isä otti Helsinki aikana lisää, Mua ei haitannu mikää. Ei ollu pankkikortti lompsas, Graafikot käy bommaas fredan Kompa Ei ollu kongas, Vaa yks lätkäjengi ei päässy oppaaks, Nii se vaa o tääl juu, HIFKi-määnrää ku aadolf är ruut. Mun tarina on tätä kaupunkii, Pistin siitä läpät mun lauluihin. Refrain Helsinkiläiset ei feikkaa, Seinii teippaa skeidaa, Juoksee feissareita pakoon, Breikkaa ja reivaa. Nuoret ei muutu meinaa se o lähempänä takanas, Ku mitä sivulta peilaat. Sit se iskee kiinni, Riittämätön sairaanhoito piiri. Lieve ilmiö, kulmien vintiöt, Joista tulikin ratikoiden hirviöt. Kai niit on aina joku kiintiö, Itekkö ne o mokanneet. Onko jees, kaverit myy juhlavodkaa, 3bees, millon ne on poikenneet. Mitkä niitä on koitelleet, Mietin, mun bussi ohi menee. Lätäköstä roiskaus, kädet varattu, Nyökkäys on Helsinki moikkaus. Näät pleijat vaik mitä tapahtus, Ku kaikkien tarinat kaupunkiin mahtuu. Refrain