Unissa ruuhkaa

Miks piti pelätä, miks pitikään pelätä? Ei täällä mikään kuitenkaan kuolemaa selätä. Ei kohtalo haaveita elätä, mut ei myöskään vedätä. Joo, on ollut unissa ruuhkaa. Tää on kaikille teille jotka ette uskalla rakastaa, kannattais. Onks tää nyt sitä räppiläiffii? Tääl me ny ollaan ihan Sodoma Gomora. Sä tiesit et mä otan tään vakavasti, tosissaan niin kuin sä, sun Toyota Corolla. Varattomasti ja täysin varomattomasti yrittää unohtaa miks pelätä niin rajattomasti. Ei voinut hypätä beissii, kun elämä laittaa saiffaa. Voi vaan toivoo et kalma kerää sit joskus lempeesti seiffii. Koti on joka päivä kauempana, valomerkki lähempänä, mut toisistamme etäämpänä. Kauempana unelmiin, ne perustui utopiaan, anyway se minkä tuuli toi tuuli vei säälinyt ei. Minnekköhän puuska riepottaa tään roskan? Löydänkö sua enää koskaan? Tääl vaan sokeena? Miks piti pelätä, miks pitikään pelätä? Ei täällä mikään kuitenkaan kuolemaa selätä. Ei kohtalo haaveita elätä, mut ei myöskään vedätä. Joo, on ollut unissa ruuhkaa. Sen päivän jälkeen ollu unissa ruuhkaa. Välillä unohtanut miten herätä. Täytynyt kerätä ittee emmään. Punoa, avata, kuroa, vajota, pudota, yllättä, atomeiks hajota. Rappiollista elämää, täytyis pystyy lopettaa, ees vähentää vähän. Mua et vaan tähän vois jättää, älä vaan sua ylittää, jättää egoo sätkimään, itkemään sun perään. Jos uni ei syvää, ei ikinä rauhallista, sun täytyy unohtaa se, pitää vaan silmät auki, tuijottaa pimeyttä pelotta, ei panikoimista, kaikki ollaan yhessä tääl pimeessä? Mut pääsitkö sä sinne minne sulla oli niin kiire? Onkse siel ketä kaipaat? Entä löysitkö rauhaa? Miks piti pelätä, miks pitikään pelätä? Ei täällä mikään kuitenkaan kuolemaa selätä. Ei kohtalo haaveita elätä, mut ei myöskään vedätä. Joo, on ollut unissa ruuhkaa.