Savu koskee tuohirunkoa
Kun tuoksu suven lupaa suuria
Pitkät päivät ajavat pilvet kauas kasvoiltani
Kuvittelenko verihelluntain
Kun kuulen kaukaa kaikuina ajomiehen huutavan:
"Tulkaa niemen päähän, niemen nenään katsomaan
Siellä päivä ei paista
Tulkaa niemen päähän, niemen nenään kuiskimaan
Hiljaa verihelluntaista"
Kuun kujalla haapa heiluu
Oksat sen katsoo kajoa
Lehdet vielä nuorena makaa
Vaan aamulla multana hajoaa
Kulkevia naava kurkottaa
Ei vain koskaan niitä kiinni saa
Sen sormet pidenneet on päivistä
Vaan kuivuu oksalle
Vielä vannoo varvut polkua:
"Se tässä ennen maahan painama"
Sinne käyden ajomies edellä
Meidät kannoillaan
Yllä veden väreet soivat
On haalennut kannen hohto päällä päivän päättyvän
Eikä valvo turvan tieni
On hiljainen murhaniemi
"Tulkaa niemen päähän, niemen nenään katsomaan
Siellä päivä ei paista
Tulkaa niemen päähän, niemen nenään kuiskimaan
Hiljaa verihelluntaista
Tulkaa niemen päähän, niemen nenään katsomaan
Siellä päivä ei paista
Tulkaa niemen päähän, niemen nenään kuiskimaan
Hiljaa verihelluntaista"
