Mä Ja Kahvi

Ulkona on niin kylmä En mä sinne haluu mennä Vaan mä ja kuppi kahvia En mä muuta edes halua Ehh taitaa olla kahvi taas liian vanhoista puruista Mut onneks se on vaan pienin mun suruista Taas näitä iltoi millon tekee mieli sanoittaa Mutten edes tiedä mistä mä voisin aloittaa Kai mulla on liikaa ideoita pään sisäl, en mä siitä tiedä Mut välil hankala ilmasta itteeni ja ajatuksiini ulos viedä Koiraki pitäis viedä lenkille Ai nii, ei mulla oo ees koiraa On se jännä miten jotku jutut Unohtuu ihan tost noin vaa Ehkä voisin soittaa jollekki Haluiskohan joku ees puhuu? Kaverit ei koskaan hylkää Mä kuulin sellasta huhuu Mut entä mä? Mä oon niin blues vaikka tykkään jatsist enemmän. On liian paljon juttuj mitä en oo ikinä sanonu kellekkään Yleensä vaan kuuntelen, kuuntelen ja kuuntelen lisää Kerro mulle kaikki, mä imen sen kaiken mun sisää En aina tiedä mitä mun pitäis sanoo taikka tehdä En tiedä millon pitää lähtee, tulla tai kotiin mennä? Millon pitää itkee, nauraa, tekoja selitellä? Millon sopii koskee ja millon pitää vältellä? Nää kadut on iha jääs, niin kai oon myös mäki Joskus mun jääsilmät suli, mut tuskin sitä kukaan ees näki Tää jengi händlää tunteitaan ihan liikaa yksin salaa Mut usko mua, tunteita ois tosi tärkee jakaa Ootan sua, mut tuskin oot edes tulos Ehkä näin hyvä, eipä mun tarvi lähtee ees ulos Mulla on sua ikävä, pakko mun myöntää totuus Sadepilven yläpuolel on aina pouta uus