Hiillos

Pakko puhaltaa Pakko pusertaa On pakko jatkaa Ei saa päästä sammumaan Pakko pusertaa Pakko puhaltaa On pakko jaksaa Ei saa luovuttaa Siispä puhallan ja pidän hiillosta yllä Ja sydäntäni kiusaan, jottei sille tulisi kylmä Tiedän, etten voi sua saada Mutta toivon niin kuitenkin Pakko puhaltaa Pakko pusertaa On pakko jaksaa Ei saa luovuttaa Tiesitkö, että silkkiperhoset eivät selviä omillaan Ne on jalostettu aivan kuin minutkin Jostain suuremmasta riippumaan Mutten taida oikein uskoa muuhun suurempaan Kuin siihen hehkuun Jonka silloin tällöin lähes sammuneessa hiilloksessa nähdä saan Olenko laiska, kun en viitsi pilvilinnoja romauttaa? Vai olenko viisas, kun tiedän missä vaiheessa ei kannata luovuttaa? Olenko laiska, kun luulen löytäneeni sen oikean? Vai olenko viisas, kun luulen niin? Siispä puhallan ja pidän hiillosta yllä Ja sydäntäni kiusaan, jottei sille tulisi kylmä Tiedän, etten voi sua saada Mutta toivon niin kuitenkin Siispä puhallan ja pidän hiillosta yllä Sillä pelkään, että muuten elämäni olisi tyhjää Tiedän, etten voi sua saada Mutta toivon niin kuitenkin Siispä puhallan ja pidän hiillosta yllä Ja sydäntäni kiusaan, jottei sille tulisi kylmä Tiedän, etten voi sua saada Mutta toivon niin kuitenkin