Janakkala

Valo vihree, painan kaasuu Miten kauan sä oot odottanu Aatuu? Jotain tyhmää, jotain hassuu Tarinoita mis sydämiin sattuu Recci punasen viel yhen kerran Juti sano, "Haluun vielä paremman" Sanoin Tupelle et nyt tää tehään Aika puhuu suoraan eikä valehdella enää Mä oon nähny mun siskon silmist ku kaikki on pään sisäl mustaa Ja se jäbä, jota kutsun mun faijaks, ei koskaan puhu eikä pussaa Taistellu itteni kaa, niit hetkii ku päiväs on liikaa aikaa Istunu nelosella psykologin tuolis ja kyselly mutsilta mikä mua vaivaa Miten käräjien penkis ku sä päätit kuristaa mun siskoo Sä oot yks iso syy, miks se paikka mis asut, ei oo enää se mist oon Et sä uskalla pyytää anteeks, enkä ikin sitä antaiskaa Mä toivon, että sä valvot sun jokaisen yön, etkä nukahda koskaan Kai nää on vaan niit tarinoita, mistä ei ääneen puhuu saa Horisontissa synkkii karikoita, kun pikkupoikia ahdistaa Kai nää on vaan niit muistoja, mitkä mun mieleen takertuu En mä aio kattoo vierest, kukaan kundeist ei uskalla avautuu Mä haluun, et sä kuulet mun äänen Mä haluun, et sä näät ku mä panikoin Sadepilvet hyökkää mun päälle Ku nää on liian todellisii tarinoit Miten monesti oot soittanu sen jälkee ku mä muutin Turkuu? Ja miten monesti oot koittanu miettii, että mitä mulle kuuluu? En mä kanna kaunaa äijä, mut en mä koskaa pystyny puhuu sul Mä toivon et viel tulee se päivä, et oikeesti meihin sä tutustut Oon ylpee mun frendeist, oon ylpee mun kahdesta siskost ja veljestä Oon ylpee mun tiimist, oon ylpee mun mustana kiiltävist kengistä Eniten oon ylpee mutsist, mietin mitä sä oot joutunu näkee Eikä ilmekään värähdä, vaik kuka tahansa tulis sul kännissä pätee Mä oon dokannu pulloi viinei, itkeny tuhansii kyynelii Duunannu juttui siistei, kukaan ei landelta pystyny tekee nii Jos sä kysyt se on vieläki ihan sama Jos sä kysyt se on vieläki Janakkala Jutut pyörii vieläki selän takan Ku jostain on teidänkin puhuttava