Hulda

Piirrät kirjaimia sormella huurtuneeseen pintaan Sen tuntee, kuinka hän on täältä jo niin kaukana (mm-m, mm-m) Istun vierees, mut voidaan hyvin olla kilpaa hiljaa Kun millään lauseil ei voi helpottaa totuutta (haa-a, aa-a) Kyllä kaikki järjestyy, kyllä kaikki aina lopulta jotenki järjestyy Millään lauseil ei voi helpottaa totuutta Muistot on hukatuissa tavaroissa, joit ei auta etsiä Kun ne on annettu niin kauan sitten eteen päin (mm-m, mm-m) Ne on käytössä tai unohdettu laatikoissa syvissä Mut kun mä katsoin peiliin, ohimennen hänet näin (haa-a, aa-a) Kyllä kaikki järjestyy, kyllä kaikki aina lopulta jotenki järjestyy Mä tiiän miltä susta tuntuu joka solulla Mun pääs on susta kuvia Mä pelkään että unohdan, milt sun ääni kuulosti (Mä unohdan, mä unohdan) Mun pääs on susta kuvia Mä pelkään että unohdan, milt sun ääni kuulosti (Mä unohdan, mä unohdan) Mun pääs on susta kuvia Mä pelkään että unohdan, milt sun ääni kuulosti (Mä unohdan, mä unohdan) Mun pääs on susta kuvia Mä pelkään että unohdan, milt sun ääni kuulosti (Mä unohdan, mä unohdan) Miten sen voi hyväksyy, et jana joskus loppuu Kun yksi lähtee samalla ku loput vielä jää Vuodet ei tuo helpotusta niille, jotka ontuu Ikuisuus on pidempi kun pystyy ymmärtää Sä elät niissä, jotka sut muistaa Niin kauan kun niidenkin vuoro koittaa Kato äiti, mä en itke Vaikka sanoit että saan Sä elät niissä, jotka sut muistaa Niin kauan kun niidenkin vuoro koittaa Kato äiti, mä oon vahva Ku en osaa muutakaan