Ei ole mulle kauhalla annettu, eikä lapsena varovasti kannettu
Ja se jälkensä jättänyt on. On pääkin multa pienenä jäätynyt,
Vihdoinviimein mä olen tänne päätynyt. On järki mulle tarpeeton,
Sillä mun on niin pirun kiva olla, voiko olla enää hauskempaa? Olen
Sankari tällä osastolla. Touhuni kaikkia naurattaa.
Mua kutsuu täällä jokainen toopeksi, vaikka kastettu onkin minut
Roopeksi. Se helpompi ääntää on kai? Ei ole mulla suuri toi sivistys,
Mutta sama se on viisaillakin kivistys, kun maisterikin huoneen sai,
Siksi mun on niin pirun kiva olla. Voiko olla enää hauskempaa?
Olen sankari tällä osastolla. Touhuni kaikkia naurattaa.
En kanniskele maailman murheita, sillä täällä on tarpeeksi jo urheita.
Ne tulleet on huilailemaan. Ne uusivatkin kuulemma proppuja, sekä
Parsivat hermojensa loppuja. Ne hulluja on sanotaan, mutta
Niin pirun kiva olla. Voiko olla enää hauskempaa?
Olen sankari tällä osastolla. Touhuni kaikkia naurattaa.
