Elämä on niin kuin Sirkus Sariola:
Kun luulee asettuvansa, niin erehtyy.
Vapaus merkitsee laivaa ilman ankkuria,
Kättä joka tähtiin ylettyy.
Joillekin on luotu kauniit kasvonpiirteet,
Joillekin taas kyky nauttia.
Joillakin on pieni koti minne mennä.
Mulla on vain tie jota kulkea.
Minä lähden sinne, missä nauraa saa.
Nimeni on Dingo, se saa kulkemaan.
Katson taakse vielä pahaan kaupunkiin.
Joku huutaa: "Dingo, painu helvettiin!"
Minä lähden sinne, missä nauraa saa.
Nimeni on Dingo, se saa kulkemaan.
Katson taakse vielä pahaan kaupunkiin.
Joku huutaa: "Dingo, painu helvettiin!"
Elämä vie minua kuin kulkukoiraa.
Koiraa, jonka isäntä kuollut on.
Silti sydän täynnänsä on uutta voimaa.
On kaulapantaani merkitty "koditon"
On taivas kattona juhlissani
Ja rankkurit mua turhaan pyydystää.
On yksi ruoskan jälki kasvoissani,
Toista kuka vain voi yrittää.
Minä lähden sinne, missä nauraa saa.
Nimeni on Dingo, se saa kulkemaan.
Katson taakse vielä pahaan kaupunkiin.
Joku huutaa: "Dingo, painu helvettiin!"
Minä lähden sinne, missä nauraa saa.
Nimeni on Dingo, se saa kulkemaan.
Katson taakse vielä pahaan kaupunkiin.
Joku huutaa: "Dingo, painu helvettiin!"
