"Oi äiti, voitko hetkisen
Sä viettää kanssain leikkien?"
Näin pyytää lapsi äidiltään,
On katse kirkas silmissään.
"Voi kulta, varmaan tiedät sen,
Mun täytyy mennä, ehdi en!"
Pois kääntyy lapsi murheissaan,
Vain pieni nalle seuranaan.
Niin yksin lapsi huoneessaan,
Vain nalle on häll' seuranaan:
"Mua kuule nalle-ystäväin,
Sä oothan aina lähelläin.
Mä toivon, että äiti vois,
Mut äiti on niin paljon pois.
Mun äiti kaikkein tärkein on,
Oon ilman häntä onneton."
Mut kerran lapsi sairastuu,
Ja vieras hoitaa - kukas muu.
Ei ehdi äiti kiireiltään,
Ei lasta pientä hellimään.
Kun sitten koittaa päivä uus,
On ympärillä hiljaisuus.
Nyt nalle yksin olla saa,
On lapsi mennyt rajan taa.
Nyt vasta äiti huomaa sen,
Pois päänsä kääntää itkien.
Mut saada ei voi takaisin,
Pois on - pois kaikkein kallehin.
