Kun Käkisalmen markkinoilta ennen sotia
väärän vitosen isä toi kotia.
Sanoi, että raha meille onnen suo,
rikkautta, rakkautta pirttiin tuo.
Vaan aamusella talo paloi kivijalkaan,
lehmä kuoli ja ylimalkaan
onni käänsi meille sen, arkisen puolen.
Niin isä tuumas silloin mulle:
Paas poika pussiis tuo,
ehkä vielä raha sulle onnen suo
Sieppaa myös sirmakka mukkaa
ettei mää illat hukkaa.
Näin ensi reissullain
ruokarahat tienasinkin soitollain.
Pois kaikki unelmat haihtui
ja riemuksi itkut vaihtui.
Sain Käkisalmen markkinoilta ruplan setelin
viime kesänä, kun polkkaa vetelin
Sen antoi mulle pitkäletti Tatjaana
kiitellessään uuden polkan tahtia.
Heti minä ymmärsinkin lemmenpostin
keinuun nostin ja shultsinat ostin.
Tytön silmät loisti, jännityksen poisti
kun hanurikin polkan toisti.
Tää polkka poikaa on
silloin kun on elo musta, onneton.
Soitan, et suorat on palkeet
ja taas ovat päivät valkeet.
Karjalan korvissa
suomalaisten säveleiden sorvissa
syntyivät polkan aiheet
väärän vitosen vaiheet.
