Pettäjän Tie

Tyttöni nuori kevään ensi hurman Minä kanssas koin vaan syksy jo kaiken vei Ei enää loista silmäs tähtein lailla Vaan lempes tuo, se tuskia mulle suo Vain talven myrskyt rintaan rauhan antaa Tämä jäinen tuuli tunteeni viiltää pois Sä kevään veit, nyt tuuli kauas kantaa Murheeni saa, ei muistoas enää ois En tyttöni sua tiennyt petturiksi En tiennyt että valoja sä vannoit vaan Pettäjän tie, on tuskainen käy harhaan Vei valhees sun mun eloni ainaiseks Vaan en sua soimaa, tuskaas itse kannat Olet kohtalosi orja, mä tiedän sen Ei palaa koskaan mennyt onni meille Vaan unhoituksen lumi jo peitti maan Mun tieni kulkee kautta vuorten tummain Siell' monta kukkaa oottavi poimijaa Vaan tiedän että kukka kaunein multa Jo kuihtui pois, mun tieni jatkui vaan Vaan tiedän että kukka kaunein multa Jo kuihtui pois, mun tieni jatkui vaan