Tuulee

Olen niin kevyt, että leijun ilmassa Sun huoneessa. Mä olen höyhen, sinä tuuli, puhalla, etten putoa. Sä avaat ikkunan, mä kattojen ylle Ilmaan kohoan, Ja asiat saavat mittasuhteen oikean. Sama vanha juttu vahvistaa, Se sua mikä ei tuhoa. Sain eilen lahjan, Jota toivon etten koskaan unohda. Nyt oon niin kevyt, että leijun ilmassa Korkealla. Ja kaupunki alhaalla näyttää kauniilta. Tuulee, Kun sinä olet tuuli Ja minä olen höyhen sun vietävänä. Tuulee, Kun kaupungissa tuulee, Mä korkealle nousen taas. Hei koita unohtaa Ne asiat, jotka sua öisin valvottaa. Hei koita uskaltaa Vain tuulen vietäväksi sukeltaa. Kaikkein vaikeinta on luottaa Mutta ilman sitä ei mitään saa. Mä puhallan ja sä nouset ilmaan. Tuulee, Kun minä olen tuuli Ja sinä olet höyhen mun vietävänä. Tuulee, Kun kaupungissa tuulee Sä korkealle nouset taas. Hyppäät parvekkeelta muttet putoa. Olet niin kaunis kun sä leijut ilmassa. Surut ja murheet jäävät omaan arvoonsa. Tuulee, Kun minä olen tuuli Ja sinä olet höyhen mun vietävänä. Tuulee, Taas kaupungissa tuulee Me korkealle noustaan taas Tuulee, Kun sinä olet tuuli Ja minä olen höyhen sun vietävänä. Tuulee, Kun kaupungissa tuulee Me korkealle noustaan taas Lennätä mua niin kuin leijaa Korkealla, taivaan alla Lennän taas Lennätän sua niin kuin leijaa Enkä päästä putoamaan Lennät taas Lennät taas Tuulee, Taas kaupungissa tuulee Me korkealle noustaan taas