Kerrohan isä oi, onko pyöreä maa,
Eikö onnensa lintua myös kiinni saa,
Miksi taivas niin kaunis ja siintävä on,
Sano ootko sä toisinaan myös onneton?
Kerrohan, missä aurinko nukkua saa,
Onko tuutuna sen meri, taivas vai maa,
Miksi pääse en lintujen luo lentämään,
Miksi kyyneleet nuo, isä, silmissäs nään?
Pienoinen, kerron sen, niin on pyöreä maa,
Onnen linnunkin kyllä sä voit saavuttaa,
Siksi taivas on kaunis ja siintävä niin,
Ettei lintusi joutua voi kadoksiin.
Mutta aurinko ei nuku vaipuessaan,
Tietä kuulle ja tähdille antaa se vaan,
Ja jos lentää sä voisit, ei lintuja ois,
Kyyneleittä en kuunnella sanojas vois.
Jos on maa aivan niin kuin on palloni mun,
Kierrän sen, onnen tuon sitten syliisi sun.
Pienoinen, sitä ei löydä kulkiessaan,
Kerran luoksesi lintuna lentää se vaan.
Missä sen pesä on, kunhan neuvoisit sen,
Syliis toisin ja pois sitä päästäisi en.
Pienoinen, se on piilossa sydämen vain,
Ja sen löysin mä silloin kun sinut mä sain.
