Kun sorsanpoika parvestansa huomaa eksyneen,
se hädissänsä ryntää yli kimmeltävän veen.
Niin liikkeissä sen on, vain suru suunnaton,
se halunnuthan olis kerran nousta siivilleen.
Sä rauhaa vailla kuljeskelet läpi huoneiden
ja kaipausta kertoo sun katsees jokainen.
Oot köyhä, koditon, oot orpo, osaton.
Ja kaipausta kertoo sun katsees jokainen.
Vaan juuri kun sä luulet kaiken toivoin kadonneen,
sut kuninkaaksi teen
ja löydät silloin sen, sen suuren rakkauden
niin kauniin voimakkaan, teen susta kuninkaan.
Sä turhaan etsit mielenrauhaa tyhjää puuhaten,
kun kaipausta henkii sun liikkees jokainen.
Oot kurja, kurjinkin, oot köyhä, nälkäisin.
ja kaipausta henkii sun liikkees jokainen.
Teen susta kuninkaan
(Teen susta kuninkaan)
Teen susta kuninkaan.
