Mä kodin lämpöisen kerran vaihdoin kylmään maailmaan
Pois lähdin uutta pikitietä pitkin
Vaik siitä vuosia on, muistan aamuharmaan pihamaan
Ja myös sen kuinka mennessäni hiljaa itkin
Mut kyyneleet kun kuivui poskilleni katsoin eteenpäin
Ja ehkä uuden elämän mä edessäni näin
Ja aivan pakko oli lähteä mun, muuta voinut en
Niin liian monta nälkäistä kun oli suuta
Niin kyydin kaupunkiin sain, töitä etsin, viimein onnistuin
Sain homman tehtaassa ja huoneen pienen
Ja vaikka sopeutua koetan, peittää tunteet naurusuin
Mä teitä kaipaan, sekä kuusta portin pielen
Ja iltaisin, kun ikkunastain kirkkaan tähtitaivaan nään
Niin silloin tuntuu, että varmaan kuolen ikävään
Kai aivan pakko oli lähteä mun maalta kaupunkiin
Koska vaihtoehtoa ei ollut muuta
Niin tänne kaupunkiin jouduin, kylmään kivihelvettiin
On monet jutut täällä perinjuurin toisin
Vain maalaismaisemaa mä kaipaan, hieman rakkauttakin
Myös teille kaikille mä itse sitä soisin
Mua täällä yksinäisyys ahdistaa, töin tuskin toimeen tuun
Mut pikkuhiljaa outoon rytmiin ehkä mukaudun
Ja vaikka harvoin kirjoitan ja joskus käydä voisin kai
Ei pidä luulla, että unohtanut oisin
