On tuo, aika nyt, tullut mieleeni mun
Se säilyy muistona kauan,unhoittaa voisinko sun.
Kai pian armahin, tie mun luokses taas tuo
Nuo hetket uudelleen saisin syömmeen se onnen vain luo.
Niin pian, aika vei, kallein luontain sun pois.
Vain viivyit hetkisen verran, hetket nuo saada jos vois.
Kun puu, lehdet saa, niin pian myrskyt ne vie.
Kun mustan vaipan saa taas maa, synkkä on syksyinen tie.
Instr.
Sun vei, syksy pois, mennyt rankkainpain on.
On oudot kohtalon langat, kulku sen arvaamaton.
Nyt sua, kaipailen, sulle syömmein vain lyö
Sun lähtös vienyt on kaiken, jälkeen jäi yksin vain yö.
Pois sun, hymys on, äänes kellot ei soi.
Jäi muistoon entiset päivät, lähdön ne rakkaalle toi.
Jos taas, kerran vaan, sun vain kohtaisin niin
Se kauniiks vaihtais taas tään maan, jään uniin taas menneisiin.
