Kun kuulin, että tahdot ystäväni olla,
katsoin kauan silmiis, kauhistuin.
Sä liian paljon haalit, mun sielunikin vaadit,
kun ystävyyttäin haluat.
Etkö millään tyytyä vois vähempään?
Vain yhden yön sua tahdon rakastaa.
Et mulle koskaan merkitä voi yhtään enempää.
Lähden pois, kun aamu sarastaa.
Kun ystäväin mun jätti,
hän luottamuksein petti.
En koskaan enää tahtois käyvän niin.
Mut hymy, katse hellin
ja sylin hehku lämmin
ne hetken lohdutuksen tuo.
Etkö millään tyytyä vois vähempään?
Vain yhden yön sua tahdon rakastaa.
Et mulle koskaan merkitä
voi yhtään enempää.
Lähden pois, kun aamu sarastaa.
Kun liekki lemmen haipuu,
niin toinen suruun vaipuu.
Taas toinen sydämessään alistuu.
Mut katkerin on tunne,
kun ystävyys on mennyt.
Se sieluun autiuden tuo.
Etkö millään tyytyä vois vähempään?
Vain yhden yön sua tahdon rakastaa.
Et mulle koskaan merkitä
voi yhtään enempää.
Lähden pois, kun aamu sarastaa.
