Niin yksin hukuin yöni hiljaisuuteen
Ja rakkauden pyyhin silmistäin.
Olin saari, olin meri,
Olin tuska sisälläin.
Ja pimeydestä katsoin avaruuteen.
Tiesin, mistä kaikesta jäin.
Olin vaiti, silti huusin.
Tuskan tunsin ja tuskaan jäin.
Ehkä olen kello, mi' käy verkalleen.
Päivä toistaan seuraa murheineen.
Ja ihmismieli niin kuin maapallo
Kulkee radallaan.
Jos joskus elämänsä voisi vaihtaa unelmaan,
Jos joskus elämänsä voisi vaihtaa unelmaan.
Niin sorruin rakkauteni mahtavuuteen.
En muista mitä sanoin, mitä tein.
Olin saari, olin silta,
Olin äiti lapsillein.
Yön läpi aina horjuin aamuun uuteen,
Graniitilla täytin sydämen.
Olin vaiti, silti huusin.
Toisten tuskan kannoin itseksein.
Ehkä olen kello, mi' käy verkalleen.
Päivä toistaan seuraa murheineen.
Ja ihmismieli niin kuin maapallo
Kulkee radallaan.
Jos joskus elämänsä voisi vaihtaa unelmaan,
Jos joskus elämänsä voisi vaihtaa unelmaan.
