Et nää maskin taa kun siellä arkuus viivähtää
Et nää naurun taa, sen peittoon yksinäisyys jää
Sä näät miehen jonka lehdet loi, miehen jonka laulut soi
Toista tuntea et voi, et häntä kaipaa varmaan
Et kai kiinnostuis sä mieheen arkipäiväiseen
Et kai kiinnostuis sä mieheen pikku haaveineen
Et nää laulun taa, kun silmät kertoo tyhjyyden
Et nää vitsin taa, on siellä herkkä ihminen
Sä näät suuren itsevarmuuden, juoruaiheen ihmisten
Tahdoit juuri sellaisen, voin täyttää arjen harmaan
Et kai kiinnostuis sä mieheen arkipäiväiseen
Et kai kiinnostuis sä mieheen pikku haaveineen
