Tänne poikittain mä synnyin, vasen nyrkki pystyssä
Huusin lailla tuulen kuin talvi myrskyssä
En leikinyt mä legoilla, aina hakkasin kattilaan
Pieni poika suurella egolla, Faija naulasi lelut lattiaan
En koskaan opetellut yhtälöitä ratkomaan
En sanoja tavutellut, ne opin nyrkein katkomaan
Jo parin vuoden jälkeen suvi-virsi unohtui
En uskonut mä järkeen, tää poika yhä syvemmälle ui
Minä, jonka elämä on yhtä väärin käsitystä
Minä, joka tuomittu on vailla täyttä ymmärrystä
Minä, joka kuulunut en koskaan ole mihinkään
Minä, paha poika joka kasvanut on pimeään
Aina kotona mä kuulin, "Pelkkä pettymys sä oot"
Pääni sisällä mä huusin, "Helvetiin painukoot"
Kun Mazdat saatiin käyntiin, tuli vaaraa elämään
Kaksin katonkautta käytiin, vain yksi selvis tänne miettimään
Oli pakko rauhoittua näiden kaltereiden taa
Tänne selliin unohtua, tiilen päitä lukemaan
Mulla kyyneleet ei riitä kun kuvan teistä nään
Turha valittaa, se siitä, teidän matka jatkuu, minä tänne jään
Minä, jonka elämä on yhtä väärin käsitystä
Minä, joka tuomittu on vailla ymmärrystä
Minä, joka kuulunut en koskaan ole mihinkään
Minä, paha poika joka kasvanut on pimeään
Ja mä ymmärrän kun et tahdo mua teidän elämään
Löytyy varmasti myös toinen isän roolin vetämään
Mutta anna tämä kirje kun on poika vanhempi
Ettei koskaan hän vain luule, että Faija unohti
Minä, jonka elämä on yhtä väärin käsitystä
Minä, joka tuomittu on vailla ymmärrystä
Minä, joka kuulunut en koskaan ole mihinkään
Minä, paha poika joka kasvanut on pimeään
