suzanne sinut johtaa
rantaan joen alajuoksun
siellä laiva toisen kohtaa
tunnet melkein meren tuoksun
saisit jäädä aamuun asti
tähän paikkaan hänen luokseen
ja hän pyytää taitavasti
teetkö kaiken hänen vuokseen
rakkautta et voi antaa
aamun yö jo esiin kantaa
silloin sielut käyvät rantaa
ja hän ryöstää vastauksen
olet aina ollut hänen
tahdot käydä hänen kanssaan
silmät kiinni hänen kanssaan
sinuun luottaa hän niin kovin
koski sieluusi vain tovin
yksin hän
ja jeesus merta kulki
askel aaltoin päällä viipyi
kaiken piiriinsä hän sulki
kauan paikallaan kun viipyi
ja kun viimein tiesi varmaan
hänet hukkuvat vain huomaa
huusi hän te aamun harmaan
jälkeen jäätte meren huomaan
kunnes tuuli teidät päästää
itseäin en saata säästää
ja hän ihmiseltä näytti
antoi anteeksi ja täytti elämän
tahdot käydä hänen kanssaan
silmät kiinni hänen kanssaan
häneen luotathan niin kovin
koski sieluusi vain tovin
yksin hän
nyt suzanne käden antaa
virran luokse sinut johtaa
vanhaa aatettaan hän kantaa
jokin auringossa hohtaa
pian säteet hunajaiset
laskeutuvat jalkain juureen
ja hän näyttää monenlaiset
ihmeet pienimmästä suureen
näet sankareita tässä
veden alla viileässä
ovat lapset etsimässä
vettä rakkauden leiliin
nyt suzanne tarttuu peiliin
tahdot käydä hänen kanssaan
silmät kiinni hänen kanssaan
häneen luotathan niin kovin
koski sieluusi vain tovin
yksin hän
