Kotikoivuni mun kerran juurellas sun
valan vannoimme kallihin sen
Vala kestänyt ei, hänet kohtalo vei
miten kauan sit' tiedä mä en
Vala kestänyt ei, hänet kohtalo vei
miten kauan sit' tiedä mä en
Kotikoivuni mun nyt mä juurella sun
yksin istun ja vain ikävöin
Jospa saapuisi hän, pois se veis' ikävän,
joka kalvaa mua päivin ja öin
Jospa saapuisi hän, pois se veis' ikävän,
joka kalvaa mua päivin ja öin
Kotikoivuni mun silloin juurella sun
kaikki pelkkää ois onnea vain
Hän ei lähtisi pois, aina luonani ois
tulis' totta mun unelmistain
Hän ei lähtisi pois, aina luonani ois
tulis' totta mun unelmistain
