Metsään on tullut jo syys
loputon yön hämäryys
vain hongat huokaillessaan
suojaavat kukkia maan
hongiston suojaan on jäänehet pienoiset
metsäorvokit nuo syksy unhoitti maasta pois
yksinäin allapäin saavun kukkien luo, poimin ne armaallein
anteeksi saan, tien onnelaan tunnen taas löytäneen
Niin kesä saapuu jo uus, kukkien uus ihanuus
metsässä puut vihannoi
sunnuntain hääkellot soi
vierelläin pohjan näin kirkkohon morsion
metsäkukkia on jälleen morsiuskimpussa
hymyillen tietäin katseet yhtyvät nyt, vain me tunnemme sen
on matkan pää liittomme tää, syy metsäkukkien
