Minä Sinua Vaan

Ihmiset kuin mantraa sitä toistelee Entä jos sen voima niin vain vähenee? En sitä suurta sanaa tahtois kuluttaa Enkä sanoo ääneen, en ees kirjoittaa Aa-a, aa-a, aa-a Aa-a-aa Aa-a, aa-a Kuin karhuemo pentujaan Ja luoja luomiaan Niin minä sinua vaan Vaik leipä loppuis, vesikin Yksi pysyis kuitenkin Minä sinua vaan Aa-a, aa-a, aa-a Aa-a-aa Aa-a, aa-a, aa-a Minä sinua vaan Aa-a, aa-a, aa-a Aa-a-aa Aa-a, aa-a, aa-a Ja jos joku päivä sinä enää et Sittenkin ois mulla selvät sävelet Vaihtokauppaa käyvät toiset tunteillaan Minä tiedän, että sua ainiaan Aa-a, aa-a, aa-a Aa-a-aa Aa-a, aa-a Kuin karhuemo pentujaan Ja luoja luomiaan Niin minä sinua vaan Vaik leipä loppuis, vesikin Yksi pysyis kuitenkin Minä sinua vaan Aa-a, aa-a, aa-a Aa-a-aa Aa-a, aa-a, aa-a Minä sinua vaan Aa-a, aa-a, aa-a Aa-a-aa Aa-a, aa-a, aa-a Minä sinua vaan Ja jos joskus syliin mustan maan Mä sua joudun kantamaan Niin minä sinua vaan Kuin karhuemo pentujaan Ja luoja luomiaan Niin minä sinua vaan Vaik leipä loppuis, vesikin Yksi pysyis kuitenkin Minä sinua vaan Ja jos joskus syliin mustan maan Mä sua joudun kantamaan Niin minä sinua vaan Vaik leipä loppuis, vesikin Yksi pysyis kuitenkin Minä sinua vaan Aa-a, aa-a, aa-a Aa-a-aa Aa-a, aa-a, aa-a Minä sinua vaan Aa-a, aa-a, aa-a Aa-a-aa Aa-a, aa-a, aa-a