Minä muistan ne syntiset päivät ja yöt
Kun me raitilla tramppailtiin.
Oli kaikilla meillä ne niittiset vyöt.
Synnin puolesta kamppailtiin.
Oli haukkoja, kyyhkyjä, lampaita, jääriä,
Arkilla seilattiin.
Kun ei syntiä sattunut, tietoja vääriä
Lehdissä peilattiin.
Piru vie! Minä syntiä join!
Piru vie! Ja me synnistä juovuttiin.
Mutta herkkinä hetkinä rakkautta riitti,
Ja synnistä luovuttiin.
Se on niin! Piru vie!
Mutta totta se vain on:
Synnillä säilymään saa tasapainon.
Kohdusta kuoppaan on ihmisen tie.
On puikoissa rakkaus, vaan piru vie...
Oli ilmassa neekerivitsit ja muut,
Oli huumori rasvaisin.
Kysy aikuiset, kuinka on sitten ne suut,
Jahka suureksi kasvaisin?
Sitä tehnyt en silloin. En tee sitä nyt.
Ne mun saattaisi valjastaa.
Moni on vaihtoehtoja esitellyt...
Hypokraatin ne paljastaa.
Piru vie! Minä syntiä join!
Piru vie! Ja me synnistä juovuttiin.
Mutta herkkinä hetkinä rakkautta riitti,
Ja synnistä luovuttiin.
Se on niin! Piru vie!
Mutta totta se vain on:
Synnillä säilymään saa tasapainon.
Kohdusta kuoppaan on ihmisen tie.
On puikoissa rakkaus, vaan piru vie...
Ja me kerroimme sen että tuuli se on
Maankiertäjä sinnikäs, talttumaton...
Kuten elämään tartuimme biiseihin kii,
Niihin kiihkeätempoisiin.
Meidän jäljiltä tie vielä lainehtii
Ylöjärveltä Lempoisiin...
Piru vie! Minä syntiä join!
Piru vie! Ja me synnistä juovuttiin.
Mutta herkkinä hetkinä rakkautta riitti,
Ja synnistä luovuttiin.
Se on niin! Piru vie!
Mutta totta se vain on:
Synnillä säilymään saa tasapainon.
Kohdusta kuoppaan on ihmisen tie.
On puikoissa rakkaus, vaan piru vie...
