Joskus elämänlanka tuntuu olevan kaikenkestävää siimaa,
Mutt' se on vain ohutta hopealankaa, hienonhienoa hopealankaa.
Se törmää teräviin kiviin kosken kuohujen raivotessa.
Keula tuntuu kestävän, kaiken kestävän.
Vene on pieni ja vaatimaton, vaikka varustamo on vauras.
Elämä on hauras,
Elämä on hauras.
Jo kuudentena päivänä voit rikkoa sen käsillä,
Mutt' kivinen maa saa nöyrtymään sun kultaluisen auras.
Elämä on hauras. Kun sä lasket kopean kanootin veteen ja melot vastavirtaan,
Mehevät saaliit vaeltavat ja houkutuslinnut ne laulaa.
Aurinko nauraa, on kaloilla hauskaa - rehevä meininki.
Keula murtuu yllättäin, noin vain yllättäin.
Aamuviideltä sateessa verkoilla isä käskee: "Naura."
Elämä on hauras.
