Satukirjan Sankari

Kerran sankari mätkähti tarinastaan Satukirjasta arkehen vaan. Outoja katseli maisemiaan, Kun ei linnaa näy ainuttakaan. Lohikäärmeitä ei kreivit ratsastaneet Eivät neitojaan pelastamaan. Minnepä saapuikaan hän matkallaan, Näki työtä ja touhua vaan. Refrein: Ihmisten silmissä tuikkivan sen Näki lämpöään hehkuvan innostaen Läpi aikuisten huolten ja haastehien Näki rakkauden - ja hän tunnisti sen Eipä sankari ei kohta haikaillutkaan Satukirjaansa seikkailemaan. Löysi hän onnen ja sankaruuden Tosipaikoista arjesta vaan. Refrein Ihmisten silmissä tuikkivan sen Näki lämpöään hehkuvan innostaen Läpi aikuisten huolten ja haastehien Näki rakkauden