Elisa

Hänellä on arvet laihoissa ranteissaan Ja tatuoitu olkapää Tummien lasien taa piilottelee Raukka ristejä silmissään Hän on jo lapsena langennut Ja nuoruutensa valvonut Ja vanhuuttaan nyt vihaten, kulkee eksyneenä Kuin lajinsa viimeinen Hän syntyi sinne, missä pienet tytöt Liian nopeasti vanhenee Sinne, missä pelko silmissään Kansa Herran sanaa kuuntelee Siellä miehet oppii miehiksi Ja naiset opetetaan nöyrtymään Kun Ladan hikisillä takapenkeillä Niiden unelmilta siivet revitään Elisa, tyttö etelän kaipuu silmissään Elisa, syntyi alle tähtien pohjoisten Elisa, ei tahtoon isänsä suostunut nöyrtymään Elisa, hän tahtoi lentää kuin lajinsa viimeinen Hän kertoo tarinoita itsemurhasta insestiin, Tukholmasta, viinasta ja kamasta, Miehistä ja rahasta ja kaikesta paskasta Joista etsii muka vapautta Kunnes viimein eräänä iltana Göteborissa pienellä kujalla Lasisilla silmillä tuijotti lumisadetta Ja kun maa muuttui valkoiseksi Hän muuttui vanhaksi, hän repi ranteensa auki Ja lumeen kirjaimin punaisiin, nimensä kirjoitti Elisa, tyttö etelän kaipuu silmissään Elisa, syntyi alle tähtien pohjoisten Elisa, ei tahtoon isänsä suostunut nöyrtymään Elisa, nyt hän lentäen lähtee kuin lajinsa viimeinen Sinä aamuna kun hän heräsi Sairaalassa, sidottuna selälleen Ja seiniä valkoisia katseli Eikä tuntenut enää siipiään Oli kiinni saanut raaka tuuli idästä Joka tanssittaa vanhoja luurankoja Ja nyt ne pirut pyörii nyt hänen silmissään, Ei kestä niitä selvänä katsella. Elisa, tyttö etelän kaipuu silmissään Elisa, täällä alla tähtien pohjoisten Elisa, ei tahtoon isänsä suostunut nöyrtymään Elisa, nyt hän ristinsä raahaa kuin lajinsa viimeinen