Halla

Kautta aikain isien, miesten niin hiljaisten Halki hetken valojen, saapui ne sammuttaen Ahneen huonon vieraan lailla, pöydästä kaiken vieden Hämmennystä kaikkialle, vain sivusta katsellen Hei halla, ota jo syliin Kesytä sielu, levoton mieli Hei halla, hyydytä halu Jäädytä allani maa Kahmi kylmillä käsillä, pitkillä sormillaan raastoi Ajoon lähtemään, ehtimään, selviytyköön ken voi Suuren harmaan huovan alta, loi musta suurimman liekin Löytää kaivaa kaikki alta, piilosta viimeisenkin Hei halla, ota jo syliin Kesytä sielu ja levoton mieli Hei halla, hyydytä halu Jäädytä allani maa Hei halla, ota jo syliin Kesytä sielu ja levoton mieli Hei halla, hyydytä halu Jäädytä allani maa