Rakkautta Ruttopuistossa

Suo anteeksi, kaunis Ulrika, olen kamalan myöhässä En ehtinyt syliisi tulla, nyt kaikki on mennyttä Avaan silti halvan pullon, ensimmäisen tilkan kaadan Muistollesi puiston maahan Lepää rauhassa nyt Kun mä valvon sun luonas, Ulrika Juon lämmintä kaljaa sun haudalla Ruttopuistossa Olisin ollut, Ulrika, vain köyhä säädytön mies Jonka katseita kaihtaisit aina, kunnes jonakin yönä kenties Tahtoisitkin köyhän miehen salaa koko suvultasi Suutelevan jalkojasi Lepää rauhassa nyt Kun mä valvon sun luonas, Ulrika Juon lämmintä kaljaa sun haudalla Ruttopuistossa Eivät nuo nuoret tytöt mulle hymyile Vaan kulkevat mun ohitse ja Katsovat mun lävitse Tunnetko, kaunis Ulrika, kun täällä sun haudallas Istuu satoja vuosia myöhään tullut uskollinen rakastajas Eivät nämä nuoret tiedä kaatelevan kaljojaan Päällä vanhan hautausmaan Lepää rauhassa nyt Kun mä valvon sun luonas, Ulrika Juon lämmintä kaljaa sun haudalla Ruttopuistossa Tää on rakkautta ruttopuistossa