Huhtikuussa lämmin tuulinen yö
hankia haihduttaa ja kylmyyttä syö
nousen ikkunaan
unohdun katsomaan
jo lumi on poissa alta omenapuun
maiseman maalaa valo hopeisen kuun
avaan ikkunan
unohdun katsomaan
ja hämmästyn, on kevät taas
ja mun sydän lyö, tää tuulinen yö todistaa
olen elossa taas
Oi kuutamoyö
ota mun kiitos ja vie sinne korkeuksiin,
mistä joku mua aina johdattaa
anna uskaltaa
sydän avoinna taivaltaa
jos ekyisinkin, tiedän löytäväni tien takaisin
viileys hiipii vielä huoneeseen
ikkunan suljen, hiljaa vuoteeseen meen
sun kasvoja unohdun katsomaan
ja hämmästyn, on kevät taas
ja mun sydän lyö, tää tuulinen yö todistaa
olen elossa taas
Oi kuutamoyö
ota mun kiitos ja vie sinne korkeuksiin,
mistä joku mua aina johdattaa
anna uskaltaa
sydän avoinna taivaltaa
jos ekyisinkin, tiedän löytäväni tien takaisin
ja hämmästyn ja mun sydän lyö
olen elossa taas
