Tää mun ruumiini kerran maatuu noin
Saa synkät piirteet katsoo silmin autioin
Voi kaikkea mun silloin kuolee, hajoaa
Voi suutta katsetta, voi hymyä, voi suudelmaa
Mut hän ken silloin
Lehteilee mun laulujani
Ja tietää mitä oli sieluni päällä maan
Käy luokse hautani niin hymy kirkkauttaan
Sillä kuumempi mun tuhkani on muiden elämää
Tässä ja nyt minä laulan teille näin
Päästän liiat paineet ulos itsestäin
Siihen asti hauskaa tällä tavoin on
Kunnes kuolo korjaa Sika-Anteron
