Lasken lampaita tuhansiin
Ne ajan omiin aitauksiin
sinne jään jumiin
En tiedä
Mikä unta tai totta on
Ei, vain varjoina,
Jotka piirtää miehen päättömän
Huoneen seinään
Tähdet ja kuut sammukoot
Kaiken sä kestät
Kuin vuori oot
Kiitos kun siinä sä oot
Tähdet ja kuut sammukoot
Sä kannattelet vaikka et jaksaisikaan
Nyt itseäsi paljon suurempaa
Ikuinen kiitos sulle kuulukoon
Sinä, minä,
turvassa nyt oon
Vaikka leukani rintaan painautuu
ja joka toinen askel aina syvempään uppoutuu
Otteesi tiukemmin tarrautuu, oo,
Ja kuiskaat:
Ei ole sellaista pimeää, jonne murheesi voisit minulta piilottaa
Kiitos kun siinä sä oot
Tähdet ja kuut sammukoot
Sä kannattelet vaikka et jaksaisikaan
Nyt itseäsi paljon suurempaa
Ikuinen kiitos sulle kuulukoon
Sinä, minä,
Tiedät ettei tarvitse koko maailmaa
Sinun yksin voimillas pelastaa
Lupaan olla vahvempi taas kun herään
Yhdessä kaikki me kestetään
Sä kannattelet vaikka et jaksaisikaan
Nyt itseäsi paljon suurempaa
Ikuinen kiitos sulle kuulukoon
Sinä, minä
Kiitos kun siinä sä oot
Tähdet ja kuut sammukoot
Sä kannattelet vaikka et jaksaisikaan
Nyt itseäsi paljon suurempaa
Ikuinen kiitos sulle kuulukoon
Sinä, minä
Tähdet ja kuut sammukoot
