Ken on nähnyt kevään
silloin kun se herää.
Uumillansa suven salaisuudet.
Ei voi toisten lailla,
sieluansa vailla,
unhoitusta löytää onnelleen.
Öin päivin ja illoin harmain
olet laulu mun sydämmein.
Sen lahjoitit mulle armain,
sinisilmies kimaltein.
Kuin kuiskaus laulu tuo jäi,
huulilles viivähtäin.
Sen luokse mä aina palaan
sydän laulava sua rakastaa.
Saapuessa illan teemme sadun sillan.
Hienonman kuin lukinseittilangan.
Määränpään se kohtaa,
jos vain sinne johtaa
entisaikain onnen valtamaa.
Öin päivin ja illoin harmain
olet laulu mun sydämmein.
Sen lahjoitit mulle armain,
sinisilmies kimaltein.
Kuin kuiskaus laulu tuo jäi,
huulilles viivähtäin.
Sen luokse mä aina palaan
sydän laulava sua rakastaa.
