Vanhan linnan puistossa
On musta ruusu piilossa
Ja taru kertoo
Jos sen joku löytää,
Hän kerran lemmen
Tähden turman saa.
Kerran illan varjoihin
Mä linnan puistoon astelin
Ja silloin mustan ruusun
Sain mä nähdä tuon
Joka ihmismielen lumoaa.
Ja tuntien vain
Oudon taikavoiman
Mä poimin sen tuon
Turmaa tuovan lahjan.
Sinä yönä myrsky nous
Ja rakeet löi ja salamoi,
Sain nähdä kumman
Lumoavaa unta naisesta
Ken mun sydämeni vei.
Aamun koissa huomasin,
Mä palavasti rakastin.
Sen jälkeen etsin
Häntä kaikkialta
Mutta en saanut
Löytää konsanaan.
Vuodet kulki kulkuaan,
En saanut rauhaa milloinkaan.
Mä lemmin neidon
Unikuvaa tuota,
Mi oli mustan ruusun
Harha vain
Ja joka yö tuo
Unikuva saapuu ja
Suudelmiin mun
Sydämeni uupuu.
Kuihtumatta vieläkin
On musta ruusu pöydälläin
Mun lemmestäin
Se tuorehena säilyy,
Kunnes se vie
Mun nuoren elämäin.
