Elämäni on laiva ja lainehtii vie
sylisi turvasta pois
Satamavalojen loisteesta tuntemattomaan
maksan viimeisen sentin
jonka vapaus minulta vie
Anna minulle anteeksi tiesithän sen
etten olisi kelvollinen talonisännäksi puutarhaan
riippumattomaan
maksan viimeisen sentin
mutta vapaus on ainoa tie
Jäi viiltoja vihan ja painauma rakkauden
iholleni elämään
Olit lumisen talven kuningatar
minä olin se musta jää
Jäi eteisen talussa neitsyt maria
huokaamaan kehyksissään
Me olemme matkalla tahdot tai et
Meillä on sama määränpää
Elämä se on laiva
ja silkkiä vaan sain sinulta sylillisen
Kun majakanvalossa vaivuimme yöllä humalaan
me paloimme silloin
eikä mikään sitä pois vie
Annan sinulle anteeksi
tiesin minä sen
on surusi myrkyllinen
Huvimajan valot sammuneet
jäivät ikkunaan
Sait viimeisen lauseen
sitten vapaus minua vieJäi viiltoja vihan ja painauma rakkauden
iholleni elämään
Olit lumisen talven kuningatar
minä olin se musta jää
Jäi eteisen talussa neitsyt maria
huokaamaan kehyksissään
Me olemme matkalla tahdot tai et
Meillä on sama määränpää
Satamavalojen loisteesta tuntemattomaan
laiva minua vie
Satamavalojen loisteesta tuntemattomaan
se minua vie
Satamavalojen loisteesta tuntemattomaan
laiva minua vie
Satamavalojen loisteesta tuntemattomaan
laiva minua vie
Satamavaloje loisteesta tuntemattomaan
