Kaiken pelkään muuttuneen
Kun kotiin palaudun
Oon täällä taas, pään päällä taas
Nään taivaan tahratun
On näyteikkunassa kasvot miehen vanhentuneen
Nyt Hämeentiekin elää vain, jos saa se eläkkeen
Hämeentietä koilliseen
Jäi sydämeen, se lauluineen, nyt matkaa kotiin teen
Hämeentietä koilliseen
Ja Elyseen, nään valoineen, kuin pirtillä onneen
Sä asuit täällä ennen, mutta kuulut muuttaneen
Sä reppufirman teit ja veit sen kauas Espooseen
On töissä täällä jengit aivan niin kuin aikoinaan
Ja muualle ne pyyhältävät yöksi kuolemaan
Hämeentietä koilliseen
Sun Hämeenties kuin vanha mies vain puhuu itselleen
Hämeentietä koilliseen
Nyt uuden tien, tää aika rientää hänen ohitseen
Hämeentietä koilliseen
Sen kyllä nään, en minäkään kai näytä nuortuneen
Hämeentietä lounaaseen
Jäi sydämeen, se lauluineen, nyt matkaa kotiin teen
