Katulyhdyt

Kenellä vain on kadut kotinaan, Ei sieltä lähteä voi milloinkaan On valo kaikille vain varjo toisille Jos tullut laidalta on maailmaan Ja lyhdyt himmeän Luo valon hämärärän Kun sade syksyinen Lyö asvalttiin. Kun olin lapsi niin mä kaipasin Iloisiin lämpöisiin mä leikkeihin Vaan koskaan päässyyt en, Pian unhoitin pois sen Jäin kiinni laitaman Vain katuihin Ja lyhdyt himmän Luo valon hämärän Kun sade syksyinen Lyö asvalttiin. Kadulla kulkeissain Mä sinut näin, vaan tuskin Katsoit sä ees minuun päin Sä tulit muuvalta Kaduilta kirkkailta, Kun lähdit pois niin Minä varjoon jäin Ja lyhdyt himmeän Luo valon hämärän Kun sade syksyinen Lyö asvalttiin. Kun joskus varkain Käyn mä keskustaan Mä portin varjosta Jään katsomaan Kun pois sä riennät vain, Ohitsein kiiruhtain Et toisten nähden Mua sä tunnekkaan, Ja lyhdyt himmeän Luo valon hämärän Kun sade syksyinen Lyö asvalttiin. Kun katu vanha Niin myös talot sen, Hiljalleen ränsistyy Pois lahoten, Niin kera vuosien mä myöskin Vanhenen vaan katu jää Kun pois mä erkanen Ja lyhdyt himmeän Luo valon hämärän Kun sade syksyinen Lyö asvalttiin.