Hilma Ja Onni

Rantamalla Likolahden Hilima Holokin kanssa kahden Yhteisestä rakkauvesta Aina haaveiltiin Käessä pitelin, Hiliman kättä Aettaan mentiin sitten viivyttelemättä Tekohampaat samaan lasiin Yöksi laitettiin Kunnes Hiliman vei multa Onni Laukkanen, kylän ravattisonni Hajanaisten kenkies lotinaa Navetalta kuule nyt en Poissa lasista on Hilman hampaat Myöty kanat, siat, lampaat Konelypsyyn kantturat täytyi Minun totuttaa Navettaan minä mänen nytkin Rikki lypsykoneen kytkin Miksen Hilima koskaan sua Takaisin minä saa Miksi Hilman vei multa Onni Laukkanen kylän ravattisonni Hajanaisten kenkies lotinaa Navetalta kuule nyt en Kynsilakkaa oot sä lyönyt näppiin Aittas oven laitat säppiin Vällyn väliin painut kanssa Onni Laukkasen Kumiteräs aitan rappuun nojaa Tuskissain minä kaivan ojaa Laukkanen ja syksy saa Mutta minä en Koska Hiliman vei multa Onni Laukkanen kylän ravattisonni Hajanaisten kenkies lotinaa Navetalta kuule nyt en Jätitko mut Hilma ehkä juuri siksi Etten koskaan tullut vänkäriksi Lietettä kun luukun läpi Mätit lantalaan Nyt mä kaikkea kadun vasta Hilima ootteloo jo Onnin lasta Kahen viikon piästä niihen Häitä tanssitaan Kuokkavieraaks meinaan mennä minä päissään Kostan Hilimalle ja pieraisen häissään Hajanaisten kenkies lotinaa Navetalta kun kuule minä en Ihan itekseni kuopan katolla Näin sinua muistellen