Yksin koko elämän

Sitä, ei ollut missään Ei siellä festarivessojen jonoissa Eikä kesäiltoina Näsinpuistossa Seurasin vierestä viininsekaista suudelmaa Sitä ei ollut missään Ei siellä työväenopiston maalauskurssilla Odotin malliksi komeaa miestä Mutta valoja ja varjoja maalattiin hedelmäaseltemaan Oon varmaan yksin koko elämän Ja puhun kukilleni, niit on joku kolkytseitsemän Oon varmaan yksin koko elämän Oon kai se kerrostalon kiukkumummu Joka aina odottaa Sitä väärin parkkeeraajaa Sinä et, nähnyt mua missään Se taisi olla se sinun kirkas takki Ahdistavat neonvärit, mä ruusun heitin rinnukseltani roskikseen Oon varmaan yksin koko elämän Ja puhun kukilleni, niit on joku kolkytseitsemän Oon varmaan yksin koko elämän Oon kai se kerrostalon kiukkumummu Joka aina odottaa Mä lähdin samantien sun mukaan Jos sä julistat, ei kukaan Samanlailla sun sisintä sykäytä Salamanlailla sun sisällä sykähdä Mut mistä mä löydän sellaisen?