Olen Kuullut Merestä

Jos eksyn maailmasta Ja harhailen metsään pimeään Kun kaukaa kuulin naurua Ja lähdin sitä etsimään Ethän silloin estä minua Hukkaan vaeltamasta Kaikki on ehkä vain satua Tahdon sen omin silmin todeta Jostain kantautuu laulu tuo Kauan sitten unohdettu sävel Oon kuullut merestä Niin kauniista ja niin syvästä Ei oo milloinkaan kukaan Ei oo koskenut pohjaa (laa-laa-laa-laa-laa-laa-laa) (Laa-laa-laa-laa-laa-laa-laa) Jos vaellan kuin oisin unessa On mukana kipinä toivoa Pitelin sitä taskussa Odottaen jotain suurta tapahtuvaksi Ja silloin kuulin kaukaa laulua Kuin muistuttaisi jokin minua Jostain, jonka unohtanut olin Kauan sitten kadotin sen Oon kuullut merestä Niin kauniista ja niin syvästä Ei oo milloinkaan kukaan Ei oo koskenut pohjaa Ilma muuttuu sakeaksi Pisaroista Oon kuullut merestä Niin kauniista ja niin syvästä Ei oo milloinkaan kukaan Ei oo koskenut pohjaa (laa-laa-laa-laa-laa-laa-laa) (Laa-laa-laa-laa-laa-laa-laa) (Laa-laa-laa-laa-laa-laa-laa) (Laa-laa-laa-laa-laa-laa-laa)