Kun olin pieni poika, kuulin isän tarinoita
Sankareista, joille kumarrellaan
Kertoi kaikki suuret retket ja täyttymyksen hetket,
Jota saaneet on he matkoillaan
Jotenkin mä kaiken uskoin, niin hienolta ne tuntui
Olla esimerkkiaikuinen
Ja vaikka menis henki älä ole toisen renki,
Nyrkit pystyssä hän mulle vakuuttaa
Sitten kasvoin vanhemmaksi, kait hankalammaksi,
Kun en tarinoihin uskonutkaan
Pistä poika hienot vaatteet ja isänmaasi aatteet,
Muista poika mitä kertonut oon
Ole esimerkkilapsi niin kasvat vahvemmaksi,
Pääset maatasi puolustamaan
Ja vaikka menis henki älä kenenkään renki,
Muista nyrkit, joita täytyy heiluttaa
Nyt se poika täällä menee menojaan,
Hakkaa päätään seinään ja laulaa laulujaan
Nyt se poika nauraa ja muita naurattaa,
Eikä muuta tahdo oppiakkaan
Tää mulle riittäköön, muut sotansa sotikoon
Tää mulle riittäköön, ennemmän oppinut oon kuin uskotkaan
Ei hienot sanat sovi, sivistyksessäkö lovi
On tän hienon perheen kauhukakaran
Ei se mennyt armeijaan, opetellut puolustamaan,
Vaikka häntä niin opetettiin
Niin paljon rahaa sai aina joka lauantai
Isä murtuneena pillittää
Ja jotain syvemmältä kuin pintaelämältä
Halusin ja sen löytänyt oon
Tahdoin itse jotain päättää, tahdoin itse jotain näyttää,
Joka hetken elämällä täyttää
Ja vaikka kylmä valtatie usein synkkäkin lie,
Niin paljon mä oppinut oon
Että toinen ihminen kullan arvoinen, sitä kertonut et ollenkaan
Tätä tahdon elämältä, koska tuntuu hyvältä,
Eikä tarvitse nyrkkiä ilmassa heiluttaa
Nyt se poika täällä menee menojaan,
Hakkaa päätään seinään ja laulaa laulujaan
Nyt se poika nauraa ja muita naurattaa,
Eikä muuta tahdo oppiakkaan
Tää mulle riittäköön, muut sotansa sotikoon
Tää mulle riittäköön, ennemmän oppinut oon kuin uskotkaan
Nyt se poika täällä menee menojaan,
Hakkaa päätään seinään ja laulaa laulujaan
Nyt se poika nauraa ja muita naurattaa,
Eikä muuta tahdo oppiakkaan
Tää mulle riittäköön, muut sotansa sotikoon
Tää mulle riittäköön, ennemmän oppinut oon kuin uskotkaan
