Niin monta maljaa oon nostanut turhuuksille maailmamme
ja kovaan ääneen nauranut muiden kanssa heikoimmalle
niin monta lauluu oon laulanut ihmisistä eksyneistä
mut en koskaan tajunnut olen itse yksi heistä
Vielä voitko anteeksi antaa
saanko syntini kantaa ristis juurelle
vielä saanko luoksesi tulla
vaikkei muuta oo mulla kuin sydämein sulle antaa
Niin monta kertaa oon kävellyt
ohi niistä jotka kärsii
ja naulan jokaisen naulannut vapahtajaan omin käsin
niin monta kertaa oon puhunut rakkaudesta suurimmasta
ja toisen elämän tuominnut seuraavassa lauseessa
Vielä voitko anteeksi antaa
saanko syntini kantaa ristis juurelle
vielä saanko luoksesi tulla
vaikkei muuta oo mulla kuin sydämein sulle antaa
